1930–1960-lukujen aikoihin julkaistiin lukuisia nuorten seikkailukirjoja, joiden päähenkilöt ja juoni liittyvät selvästi partioon. Arvioiden mukaan suomalaisia partioromaaneiksi kutsuttavia kirjoja ilmestyi noin 100.
Esimerkiksi lehtori–kirjailija Eino Arohongan, kirjailijanimeltään Aaro Hongan kirjoittamissa poikakirjoissa partioharrastus oli oleellisena osana yhteiskunnallista toimintaa. Kirjojen partiopojat olivat ylivertaisia ratkomaan pikkurikoksia ja muita mysteerejä.
Seikkailukirjat olivat aikansa muoti-ilmiö
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden vapaa tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen kertoo, että poikakirjoilla oli entisaikaan suuri lukijasuosio.
– Nuoria haluttiin kannustaa kasvamaan yhteiskunnallisesti toimeentarttuviksi, aktiivisiksi ja moraalisesti ajatteleviksi Suomen kansalaisiksi, jotka voisivat viedä kapulaa eteenpäin. Tämä korostui varsinkin sotavuosina. Partioarvoihin liittyvän nuortenkirjallisuuden arvo oli ilmeinen, Heikkilä-Halttunen kertoo.
Lue lisää siitä, millaisia vanhat partioromaanit ovat: Partioromaanien tarinoissa opitaan kansalaistaitoja hurjien seikkailujen tuoksinassa.
1960-luvun jälkeen nuorten kasvatukseen liittyvät aiheet tulivat kirjallisuudessa toissijaiseksi. Nuortenkirjat alkoivat keskittyä toiminnallisen seikkailun ja harrastuksien sijaan siihen, mitä nuorten päässä liikkuu: henkinen pahoinvointi ja muut rankat ja realistispohjaiset aiheet yleistyivät. Kaikkien suomalaisten seikkailukirjojen julkaiseminen väheni vähitellen ja samalla partio nuortenkirjojen aiheena hiipui.
– Partioaiheisten kirjojen vähentymiseen vaikutti mahdollisesti myös se, ettei jossain vaiheessa enää ollut partiotaustaisia kirjailijoita, joilla olisi kiinnostusta kirjoittaa toiminnasta, Heikkilä-Halttunen pohtii.
Luontoseikkailuja on yhä vaikeampaa kirjoittaa
Kirjallisuudentutkija Heikkilä-Halttusen mukaan lapset ja nuoret ovat entistä kriittisempiä lukemaansa kohtaan ja he haistavat ”falskit juonenkuljetukset”. Rivien välistä havaittavaa tai suoraan silmille hyppäävää aatteellista tai kasvatuksellista sisältöä ei enää oteta samalla tavalla vastaan kuin vuosikymmeniä sitten.
Tiivistunnelmaisen seikkailukirjan tekeminen vaatii nykyään paljon enemmän juonenkäänteiden pohdintaa myös teknologian takia. Nykyään on vaikeampaa esimerkiksi eksyä metsässä, kun kaikenlaiset GPS-laitteet ja matkapuhelimet ovat yleistyneet.
– Kirjan tarinassa täytyy ensin saada tekniikka jollakin tavalla toimintakyvyttömäksi, jotta saadaan kunnon seikkailu aikaan, tutkija selittää.
Heikkilä-Halttunen näkee kuitenkin selviä viitteitä siitä, että luonto ja luonnonsuojelu tekevät tuloaan lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.
– Ilmiö heijastelee huolta siitä, että lapset viettävät yhä enemmän aikaa sisällä tietotekniikan parissa. Aikuiset haluavat saada lapset kiinnostumaan terveestä ulkoilmaelämästä, Heikkilä-Halttunen kertoo.
Tutkija arvioi, että nykyajan nuoret ovat kiinnostuneita erityisesti fantasia- ja tieteiskirjallisuudesta, dekkareista ja lähitulevaisuuden dystopioihin eli kielteisiin utopioihin liittyvistä kirjoista. Myös luontoseikkailuilla on mahdollisuus tehdä paluu suosioon, jos konsepti saadaan päivitettyä toimivasti nykyaikaan.
2000-luvulla on ilmestynyt tiettävästi viidestä kymmeneen kaunokirjallista teosta, joihin partiolaiset tai partiolaisuus liittyvät jollakin tavalla. Esimerkiksi Laura Lähteenmäen Iskelmiä-teoksen päähenkilö on tarpojavartion johtaja sekä samoaja ja Johanna Hulkon Geoetsivät-kirjoissa seikkailee nuoria partiolaisia. Viime syksynä julkaistiin Markku Karpion Selviytymispeli.
– Selviytymispeli on hyvä yritys tehdä nykyaikainen seikkailutarina suomalaisessa luonnossa. Sekin on kuitenkin jokseenkin epäuskottava, esimerkiksi sen takia, että tapahtumien läheisyydessä on asutusta ja kesämökkejä, Heikkilä-Halttunen pohtii.
Partio pystyy nyt tarjoamaan uutta sisältöä lasten- ja nuortenkirjallisuuteen
Partioromaanien huippuvuosien jälkeen on tapahtunut paljon. Esimerkiksi Suomen erilliset poikien ja tyttöjen partiojärjestöt yhdistyivät vuonna 1972. Silloin perustettu Suomen Partiolaiset on sekin jo uudistanut ohjelmaansa, viimeksi vuonna 2010. Partion sisäisten muutosten lisäksi koko suomalainen yhteiskunta on hyvin erilainen: Suomi on kaupungistunut ja teknologisoitunut, nuorisokulttuuri on vahvistunut, elinkeinorakenne ja koulutusjärjestelmä muuttunut.
Nykyään partiolaiset kertovat toiminnastaan blogeissa ja muissa sosiaalisissa verkostoissa, televisiossa esitetään Partiomestari-ohjelmaa ja lukio-opinnot voi suorittaa partiolinjalla. Voisiko partiolla olla nyt uutta annettavaa kaunokirjallisuuteen?
– Varmasti voisi olla. Nyt olisi hyvä sauma lähteä tuomaan esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita ja niihin vaikuttamista lastenkirjallisuuteen – se on ollut Suomessa vähäistä. Ei olla haluttu ottaa epäkohtia näyttävästi esille.
Kirjallisuudentutkija Heikkilä-Halttunen pohtii, että sota-aikana partiotavat valjastettiin palvelemaan yhteistä hyvää, mutta nykyään Suomessa ollaan toisella tavalla ahdingossa.
– Toivoisin, että nuortenkirjallisuudessa yleistyisi Markku Karpion Selviytymispelissä lanseeraama malli, jossa käsitellään yhteiskunnallisia tilanteita ja pakotetaan erilaiset perhemallit selviytymään yhdessä.
Suomen partioharrastajien määrä on lähtenyt kasvuun ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen. Onko odotettavissa, että partion suosio tulee näkymään myös uusien partioromaanien julkaisumäärässä?
– Ajan hermolla olevat kirjailijat kiinnittävät asiaan varmasti huomiota. Partiosta kirjoittaminen vaatii kuitenkin, että kirjailijalla on omia kokemuksia siitä. Jos tietää mistä partiossa on kyse, voi nyt olla hyvä hetki kirjoittaa aiheeseen liittyviä teoksia. Harrastuksen suosion myötä voi ehkä olla helpompi vakuuttaa kustantaja kirjan ideasta.
Teksti: Elina Kivilä, kuvat: Juho Vainio
Lisää aiheesta:
Partioromaanien tarinoissa opitaan kansalaistaitoja hurjien seikkailujen tuoksinassa (Partiojohtaja 5.2.2015)
Kun eräretki muuttuu painajaiseksi: Markku Karpion Selviytymispeli (Partiojohtaja 9.10.2014)
